On hyvä tehdä matkaa. Aamun ensimmäisen valon tunkiessa sälekaihtimista sisään. Usvan peittämää Porin tietä. Kahvikuppi kourassa, päivän lehti koskematta pöydällä. Maisema aavistaa syksyn. Mieli tapailee tuttua rukousta; "Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa." Edessä taas paljon tehtävää, vastuuta, kohtaamista.