Avainasiaa

Saarna Vihdin kirkossa su 12.7.2020
Jari Hiekkanen
Matt. 16: 13-19

Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
    Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”

”Kuka ihmisen poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat? Minä menin ja kysyin. Kyselin eri aikojen ajattelijoilta. Ja he vastasivat: Valaistunut mestari, moraalifilosofi, juutalainen rabbi, parantaja, taikuri, väärinymmärretty kapinallinen. Jeesusta ihannoidaan.

Hänen hahmonsa ja tarinansa kiehtoo ihmisiä halki aikojen ja kukin tahtoo nähdä Jeesuksen oman katsomuksensa airuena. Jeesus oli ensimmäinen hippi, ensimmäinen kommunisti, ensimmäinen punkkari. Maailmassa riittää Jeesusta koskevia mielipiteitä ja mielikuvia. Ne ovat monenkirjava ja usein ristiriitainenkin kokoelma ihmisten käsityksiä Nasaretin miehestä. Ihan vaan Nasiksen Jesse.

”Entä te? Kysyi Jeesus. Kuka minä teidän mielestänne olen?” Mitä sinä ajattelet hänestä? Onko hän kapinallinen juutalainen? Hyvä opettaja? Esimerkillinen ihminen? Jumalan Poika? Syntien sovittaja? Ihmisen lunastaja? Kuoleman voittaja?

Tiesitkö, mikä on maailman kallein maalaus? Se on Salvator Mundi, maailman pelastaja. Se on Leonardo da Vincin tai hänen työpajansa puulle 1500-luvulla maalaama öljyvärimaalaus Jeesuksesta. Vuonna 2017 maalaus huutokaupattiin New Yorkissa 380 miljoonalla eurolla, mikä on kaikkien aikojen ennätys.

Salvator Mundi. Kuvassa Jeesus on kohottanut oikean kätensä siunaukseen ja vasen käsi pitää kämmellään lasista palloa, maailmaa. Maailman pelastaja. Onko tämä maalaus avain siihen kysymykseen, kuka Jeesus on?

Kevättalvella, ennen pandemiaa, olin pelaamassa sählyä miesten höntsävuorolla. Yhdellä pelaajista oli avain. Jokin oli kuitenkin mennyt rikki lukkosysteemissä, sillä sisään emme päässeet. Silloin piti soittaa sellaiselle vastuuhenkilölle, joka tuli avaamaan oven omalla avaimellaan.

Avain oli uudentyyppinen suomalaiskeksintö, sillä lukitusjärjestelmän ytimenä on sähkömekaaninen lukkosylinteri. Lukkosylinteri on omavoimainen, sillä avaimen työntöliike tuottaa avaimen ja lukon tarvitseman sähköenergian, joten ulkoisia virtalähteitä, kaapelointeja tai paristoja ei vaadita. Siis, että avainta ei tarvitse enää kääntää lukossa. Pelkkä työntövoima riittää. Avain ei tarvitse ulkopuolista virtalähdettä. Avain itsessään on virtalähde.

Mielenkiintoista, että Jeesus sanoo itsestään; ”Ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Ja myös näin on kirjoitettu; ”Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa.” (Ilm.3:7)

Sinä iltana, kun olimme ulkona palelemassa, emmekä päässeet sisään, toivoin, että meillä olisi ollut tämä Daavidin avain, joka ei tarvitse ulkopuolista virtalähdettä ja joka ei voi mennä rikki. Sellaista avainta, joka avaa lukitut ovet. Jeesus on tällainen avain. Hänellä on myös taivasten valtakunnan avaimet.

Ajattelen niin, että taivaan valtakunnassa ei ole enää yhtään lukkoa, tai ainakaan lukkoseppää ei siellä enää tarvita, sillä Jeesus on avain kaikkiin lukkoihin. Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet, kuinka voisimme tuntea tien? Jeesus sanoi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Tällä

Jeesus sanoi, että hänessä on uudenlainen avain siihen, joka kerran lukittiin kaikilta ihmisiltä. Avain kotiin.

Kannoin lapsena avainta kaulassani. Housuissa ei aina ollut taskuja, tai avain olisi helposti voinut hukkua. Siksi äidit laittoivat avaimen kuminauhalenksussa roikkumaan lastensa kaulaan, jotta nämä löytäisivät kotiin. Kodin avain oli kaikkein tärkein avain lapselle. Kodin avain, joka roikkui kaulassa, lähellä sydäntä, aina muistuttamassa kodista, että on paikka mihin tulla. Jokainen ihminen on luotu, Jumalan kuvaksi tehty.

Jokaisella ihmisellä on siksi myös koti-ikävä. Joskus avain voi olla hukassa. Mutta kaipaus on jäljellä, ja avain kotiovelle on Jeesuksen luona. Kun ihminen saa kohdata Jeesuksen pelastajanaan, vapahtajanaan, hänelle avautuu uusi maailma suljetun oven takana. Tämän voisi kuvata jotenkin siten, että olen oppinut, että nolla ei ole yhtään mitään. Mutta kun ykkönen tulee nollan rinnalle, tulee nollasta täysi kymppi. Tällainen fuusio tapahtuu ihmisen ja Jumalan kohtaamisessa.

”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika”. Pietarin tunnustus. Nolla tunnistaa ykkösen ja ykkösen rinnalla nollasta tulee täysi kymppi. Ihmeellisellä tavalla Jeesuksen luona kaikki entinen on mennyt. Uusi on tullut sijaan. Älkää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö, katso minä luon uutta. Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?

Jeesus sanoo Simonille: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. ”Ei Simonin erinomaisuus, ei hänen älykkyytensä, eivätkä kokemuksensa, vaan Jumalan, taivaallisen isän ilmoitus. Jumala oli tehnyt ihmeen ja Simonin silmät avautuivat näkemään jotain, jota ei ilman Jumalaa voinut nähdä: Simon oli tullut uskoon.

Sitä ei voinut nähdä silloin ilman Jumalaa, eikä sitä voi nähdä nyt. Yksikään ihminen ei voi tunnustaa Jeesusta messiaaksi, elävän Jumalan Pojaksi ilman, että Jumala ensin tekee työnsä ja antaa uskon lahjan. Kenestäkään ihmisestä ei toinen ihminen voi tehdä kristittyä, sillä ilman Jumalaa, ei Jeesusta voi messiaaksi, Jumalan Pojaksi nähdä.

Jumala on siis tehnyt ihmeen sinunkin kohdallasi, joka saat turvata Jeesukseen pelastajanasi. Et ole keksinyt Jeesusta itse, kukaan toinen ihminen ei ole keksinyt Jeesusta sinun puolestasi. Pyhä Jumala on tullut lähellesi ja koskettanut sinua. Hän on tehnyt ihmeen.

Jeesus sanoo, että hän rakentaa kristillisen kirkon kalliolle, joka on Pietari. Pietari ei kuitenkaan joudu olemaan kirkon peruskallio ihmisenä, ei saavutustensa, tai taitojensa tähden, vaan Jeesukselta saamansa viran perusteella. Apostolina.

Ja tuon Apostolin viran perustana on Jeesuksen sana ja oikea Kristus-tunnustus: ”sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.” Tuon uskon ja tunnustuksen päällä seisoo koko Kristillinen kirkko, josta myöhemmin Paavali kirjoittaa: ”Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.” (Ef. 2:20)

Jeesus antaa kristilliselle kirkolle vielä lupauksen. Sen kirkon sisäpuolella on turvapaikka, johon ei pääse käsiksi edes kuoleman murskaava voima. ”sitä eivät tuonelan portit voita”

Jo edesmennyt Göteborgin piispa Bo Giertz kirjoittaa:”Tuo-nela avaa porttinsa ja ottaa meidät vastaan, mutta kukaan ei voi avata niitä portteja - paitsi Jeesus. Ja tässä tulee tähän lisäys: Jeesus ja hänen Kirkkonsa. Se Kirkko, jonka Jeesus

rakentaa, on yhtä iankaikkinen kuin hän itse. Kuolema ei voi saada valtaansa sitä, joka saa turvapaikan siinä temppelissä.”

”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu”

Ja vielä Jeesus antaa apostoleilleen jotakin. Taivasten valtakunnan avaimet. Valta sitoa ja valta vapauttaa. Jeesus puhuu synninpäästön sanasta. Onko sellainen valta todella uskottu ihmisille? On. Meidät kaikki on kutsuttu viemään eteenpäin ilosanomaa syntien anteeksiantamuksesta.

Sinä saat kertoa jokaiselle ihmiselle, että hänen syntinsä ovat anteeksi annetut Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Ja sinä saat itse kuulla sen myös toisten ihmisten äänellä sanottuna itsellesi. Sinun syntisi, anteeksi annettu, Jeesuksen ristintyön tähden.

Jeesus pysähtyy kaikkialla siellä, missä hän näkee kaipauksen

Saarna Vihdin kirkossa 21.6.2020
Pastori Jari Hiekkanen
Luukas 19: 1-10

Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: »Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.» Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: »Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.» Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: »Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.» Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: »Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.»

”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.” Näissä Jeesuksen sanoissa on Jumalan sydän ja Jumalan mieli. Hän on tullut etsimään kadonnutta. Mikä tänään on kadonnut? Mikä tänään on hukkunut? Juuri sitä on Jumala tullut etsimään. Minun ja sinun ja läheistemme elämissä. Hän on tullut etsimään ja pelastamaan.

Ja kun Jeesus näki ja löysi Sakkeuksen, eikö hän löytäisi tänään sinuakin? Eikö Jeesus pysähtyisi yhtä lailla, katsoisi sinuun ja sanoisi tänään juuri ne sanat, jotka sinun tulee kuulla? Sillä eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Tänään Jeesus on lähempänä kuin ikinä arvaat, näkee kaiken, ja tietää kaiken elämässäsi tapahtuneen.

Carpe Diem on latinaa ja tarkoittaa suomeksi; Tartu hetkeen. Se tarkoittaa, että juuri nyt on otollinen aika, juuri nyt on pelastuksen päivä. Me ihmiset emme useinkaan tajua oikeaa hetkeä toimia, mutta Jeesus todella tarttui hetkeen, ja kulki oikealla hetkellä Jerikon kaupungin halki. Juuri oikealla hetkellä. Se oli pelastusoperaatio. Se oli hengenpelastusta.

Jumala on persoonallinen Jumala. Hän haluaa kohdata rakastamansa henkilökohtaisesti. Yksi ihminen oli hukassa ja tämän yhden ihmisen tähden Jeesus kulki viimeisen kerran Jerikon kaduilla, ennen Golgatan matkaansa. Carpe Diem.

Juuri laulamassamme virressä me rukoilimme; ”Sinua Herra kutsuu lempeästi, kaidalle tielle vetää väkevästi, jo liian kauan olet viipynyt, tee parannus ja tartu Sanaan nyt. Jeesuksesta on kirjoitettu, että hän on Jumalan Sana. Siis tartu Sanaan nyt. Ja kun tarttuu Sanaan, silloin elämän suunta muuttuu, silloin tulee Jumalan löytämäksi. Tulee Jumalan henkilökohtaisen pelastusoperaation kohteeksi. Ja tulee Jumalan rakastamaksi.

En tiedä, oletko koskaan päässyt kävelemään tämän Jerikon, erään maailman vanhimman kaupungin, 7000 vuotta vanhan kaupungin kaduille. Aavikon laidassa tämä vehreä palmukaupunki antoi matkamiehelle levähdyspaikan.

Ja juuri tämän kaupungin verovirastossa oli noin vuonna 30 JKr. töissä juutalainen mies nimeltä Sakkeus. Roomalaiset työnantajat luottivat häneen niin, että olivat korottaneet hänet johtajan pallille. Sakkeus oli hyvin rikas ja toisaalta hän oli hyvin pienikasvuinen. Hän lienee ollut keski-ikäinen ja varmaan oli perhe elätettävänä. Nimi Sakkeus muistuttaa heprean kielen sanaa ”Sakkai”, joka tarkoittaa puhdasta.

Puhdas ei Sakkeus kuitenkaan ollut, sillä hän oli kaupungin suurin konna, kaupungin syntisin mies. Hän oli verorahoja kerätessään kerännyt niitä myös omaan taskuunsa ja rikastunut siinä ohessa muiden ihmisten kustannuksella.

On traagista, että ihmisen elämästä voi tulla oman nimensä vastakohta. Vanhempien antamasta nimestä oli tullut jotain aivan muuta. Ja kuitenkin, on olemassa jotain, joka voi kääntää kohtalon,isien synnit, perimän, lapsuuden traumat. Turmiolan Tommin ei tarvitse ostaa kirvestä tai enää juoda viinaa. On olemassa uudelleen alkamisen armo.

Kaipaus on väkevä voima. Kaipuu saada nähdä Jeesus edes vilaukselta. Sehän osoittaa, että Sakkeuksen sydämessä oli pieni uskon kipinäinen. Kipinän verran uskoa riitti vetämään Sakkeuksen Jeesuksen luo. Niin se riittää sinun kohdallasi ja sen ihmisen kohdalla, josta tänään huolta kannat. Kipinän verran uskoa riitti. Ja Sakkeus tarttui metsäviikunapuuhun, sillä kaipaus on väkevä voima. Halu saada nähdä Jeesus.

Kaipaukseen Jumala haluaa vastata ja pysähtyä myös omalla kohdallasi, sillä Jeesus rakastaa juuri sinua. Jeesuksella on aikaa pysähtyä ja nostaa katseensa tänään sinuun ja kohdata sinut ja murtaa pahan vallat elämästäsi. Epätoivon sijaan

antaa toivo. ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”

Jeesus pysähtyy kaikkialla siellä, missä hän näkee kaipauksen. ”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli”. Jeesus tiesi Sakkeuksen nimen, Jeesus tiesi hänen piilopaikkansa. Jeesus tietää meistä kaiken. Ja juuri sitä, mikä on kadonnut, hän on tullut etsimään ja pelastamaan.

Tämä kohtaaminen kelpaisi elokuvan käsikirjoitukseksi. Mutta tämä oikeasti tapahtui Jerikon kaduilla. Jeesuksen kohdatessaan kaupungin suurin konna kääntyi, tuli parannukseen ja kaikki muuttui. Mutta hetkinen, eikö tämä kertomus ole tuttu jostain?

Jerikon kaupunki mainitaan Raamatussa jo silloin, kun Israelin kansa marssi Jordanin yli luvattuun maahan Joosuan johdolla. Jerikon kaupunki vallattiin, mutta silloinkin kaupungista pelastui vain portto Raahab ja hänen perheensä. Raahab oli piilottanut Israelin vakoojat oman talonsa katolle, ja siksi hän pelastui kaupungin muurin sortuessa. Sakkeus oli kiivennyt ylös metsäviikunapuuhun, ja portto Raahab oli laittanut ylös ikkunaan, punaisen nauhan merkiksi, kaipaukseksi. Näin ympyrä sulkeutuu. Kehä muodostuu. Jumalan käsikirjoitus Raahabin ja Sakkeuksen kohdalla toteutuu.

Jeesus maksoi kovan hinnan tulemalla Sakkeuksen kotiin. Kunnialliset Jerikolaiset suuttuivat Jeesuksen käytöksestä. He arvostelivat häntä synnin suosimisesta. Sen sijaan, että Jeesus olisi nuhdellut veroherraa, hän menikin tämän luo kylään ja sillä tavalla osoitti hyväksyvänsä hänen käytöksensä!! Jos Jeesus olisi tullut heidän kotiinsa, ei mikään synti olisi siellä häneen tarttunut, siitä jerikolaiset olivat vakuuttuneita. Jeesus menetti maineensa jälleen kerran ihmisten silmissä.

Mutta rakkaus sai aikaan sen, mihin mitkään parannussaarnat eivät olleet pystyneet; se muutti Sakkeuksen sydämen. Hän vapautui rahanhimostaan.

Niinpä siis Sakkeus ilmoitti julkisesti antavansa päältä puolet omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen. Toisella puolella hän sitten korvaisi tekemänsä vääryyden. Jokainen, joka tiesi verojohtajan kiristäneen itseltään liikaa veroja, saisi tulla verotoimistoon perimään kärsineensä vääryyden nelinkertaisesti takaisin.

Tämä hyvitys, jota Sakkeus noudatti, ei ollut vain hänen omaa päähänpistoaan, sillä hän tunsi Mooseksen lain ja halusi noudattaa sen lakia. Mooseksen laissa mainittiin nimittäin, mitä oli tehtävä varastetulle lampaalle; se oli maksettava nelinkertaisesti takaisin.

Mutta Sakkeus vapautui myös paljosta muusta. Hän ei ollut enää rikas, mutta hän oli saanut särkyneen sydämen tilalle jotain puhdasta. Omatunto ei enää kolkuttanut. Sydämessä oli ilo. Ihmisten ylenkatse ei enää painanut. Pienessä miehessä oli Jeesus saanut kasvaa suureksi. Jeesus oli puhdistanut sydämen huoneen. Sakkeus oli luullut etsivänsä Jeesusta kiivetässään metsäviikunapuun oksalle. Itse asiassa Jeesus oli kuitenkin etsinyt häntä ensin. Vapahtaja oli päättänyt kulkea Jerikon kautta Jerusalemiin varta vasten tavatakseen vain Sakkeuksen.

Jeesus valitsee tänään yhä sen tien, jolla saa kohdata sinut. Siksi; tartu hetkeen, tartu Sanaan. Tule kiireesti alas, tänään Jeesuksen on määrä olla vieraana sinun kodissasi. Tämän lupauksen Jeesus lunasti Golgatalla, kantoi sinne syntimme, maksoi puolestamme hinnan. Haavat syntien parantuvat sylissä haavoitetun ja ylösnousseen Kristuksen.

Pääsiäissaarna Vihdin kirkossa 12.4.2020 

Kirkkoherra Pekka Valkeapää

Siitä on hyvin pitkä aika, kun edellisen kerran kävi niin, että seurakunta ei voinut kokoontua Vihdin kirkkoon pääsiäisjumalanpalvelukseen. 1800-luvun tulipalot ja 1920-luvun lopun peruskorjaus estivät seurakuntaa kokoontumasta tähän pyhättöön, pyhättöön, jonka alttaritaulu vie meidät suoraan pääsiäisen sanoman ja tapahtumien äärelle. Evankelista Matteus kertoo näistä tapahtumista: Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet. Tässä siis kerrotaan maan vavahtelusta, kuin maanjäristyksestä, jonka enkelin ilmestyminen sai aikaan. Seismologit sanovat, että maapallon pieni tärinä ja vavahtelu ovat rauhoittuneet koronakriisin aikana, koska mm. liikennettä ja kaivostoimintaa on niin vähän. Toisessa merkityksessä tärinästä ja vavahtelusta ei voida sanoa samaa. Sielumme maaperällä nimittäin tärisee ja vapisee kovin. Pelkäämme, kuinka meille oikein käy. Riittävätkö toimenpiteemme estämään vaikeasti hallittavan tautihuipun, kuinka käy omalla ja läheisteni kohdalla, sairastummeko, miten taloutemme ja toimeen tulomme käy, miten käy niiden ihmisten, joilla oli vaikeaa jo ennen tätä kriisiä. Perusturvallisuuttamme järisyttäviä asioita riittää.

Maa järähteli ensimmäisen pääsiäisen aikoihin kahdesti. Ensin se tapahtui ristinpääsiäisenä Kristuksen kuollessa syntiemme tähden. Meille kerrotaan, että sillä hetkellä, kun Kristus kuoli temppelin kaikkein pyhimmän paikan eteen viritetty väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli ja kalliot halkeilivat. Kaikille tuli selväksi, että ristin uhrin tähden meillä on pääsy Isän Jumalan luokse kaikkein pyhimpään taivaaseen. Kuilu väliltämme on poistettu, syntimme on sovitettu ja armonvaltakunnan ovi avattu meille. Maa järähteli toisen kerran ylösnousemuksen pääsiäisenä. Kristus jätti kallioon hakatun haudan. Hän voitti kuoleman vallan, hän elää. Evankelista Johannes todistaa Jeesuksen ennustaneen tämän tapahtuvaksi siinä yhteydessä, kun hän herätti Lasaruksen kuolleista. Mieliimme ovat jääneet soimaan sanat: Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Ensimmäisen pääsiäisen tapahtumat antavat toivon iankaikkisesta elämästä kaikille kuoleman uneen nukkuville. Niin kuin Kristus herätettiin kerran kuolleissa meidätkin herätetään viimeisenä päivänä.

Järähtelyjen ajat ovat käännekohtien aikoja. Niiden jälkeen emme ole entisellämme. Emme nytkään. Näinä aikoina olemme joutuneet kokemaan jotakin sellaista, joka ei unohdu pois mielestämme. Kirkkoihinsa kokoontuville kristityille tällainen järisyttävä kokemus on ollut Herran pöytään, ehtoolliselle, pääsyn estyminen. Silloin, sinä päivänä kun eniten olisin kaivannut uskon kautta salattua yhteyttä Kristukseen leivässä ja viinissä, sitä ei minulla ollut, siitä paastosin ja sitä jäin kaipauksella odottamaan. Se käsitys saa vahvistusta, että tämä uskomme on yhteisen pöydän usko. Kun olemme ripoteltuina sinne tänne omiin majoihimme, koemme irrallisuutta, Kristuksen ruumiin kuuluu olla yhtä yhteisessä pöydässä!

Näiden korona- järähtelyn aikojen toivoisi menevän mahdollisimman pian ohi. Mutta miten näitä aikoja kestää? Yksi keino tähän on muistamalla sitä aikaa, kun oli normaalia. Sielun silmin näen tässä jumalanpalveluksessa täyden oloisen Vihdin kirkon, johon keväinen aurinko luo valonsa. Tunnelma on miltei sadunhohtoinen. Nuo valonsäteet eivät ole viesti pelkästään keväästä ja lähestyvästä kesästä. Ne ovat armon auringon säteitä, niitä, jotka virolainen virsirunoilija Typpö sanoittaa virressä 105: Aurinkomme ylösnousi, paistaa voitto vuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa. Kokoon tulkaa, taivaan linnut, suvi-ilmaan puhtaaseen. Silloin normaaleina aikoina tämä sanoitus lintujen riemusta suvi ilman puhtaudessa oli kovin rohkaisevaa, mutta näinä aikoina se voi olla kaipauksen kautta vieläkin rohkaisevampaa. Olemme vielä vapaat kaikesta tästä ahdingosta, koska näille vuorille paistaa jo on paistava armonaurinko. Jumala ei ole hylännyt luomakuntaansa. Hän elää, hän on kansansa kanssa. Luottakaamme häneen tässä järähtelyn pimeässä laaksossa.

 

2. pääsiäispäivän saarna Vihtijärven kappelissa 13.4.2020 

Kappalainen Laura Pentti

Tämä paastonaika on ollut tosi kummallinen. On joutunut paastoamaan muista ihmisistä ja yhteydestä toisiin. Välillä olo on ollut kuin haudan pimeydessä. Niin kuin olisi menettänyt kaikki ihmiset. 
Magdalan Maria ajatteli, että hän on menettänyt Jeesuksen. Hän seisoi haudan ovella ja itki. Magdalan Maria ja Jeesus tutustuivat, kun Jeesus paransi Marian ja ajoi hänestä seitsemän pahaa henkeä. Maria kulki Jeesuksen ystävien joukossa pidemmän aikaa. Raamatussa kerrotaan vain muutamasta ihmisestä, jotka todistivat sekä ristiinnaulitsemista että tyhjää hautaa. Magdalan Maria oli yksi näistä avaintodistajista. Hän kulki koko matkan. 
Pääsiäisaamuna Maria näki, että hauta on tyhjä, mutta vielä ei ollut ollenkaan selvää, mitä oli tapahtunut. Missä Jeesus on? Pietari ja Jeesukselle rakkain opetuslapsi olivat käyneet sisällä haudassa. He näkivät käärinliinat, mutta he eivät vielä ymmärtäneet, mistä oli kyse. 
Maria jäi haudalle yksin. Hän kurkisti hautaan ja kohtasi kaksi enkeliä. ”Mitä itket, nainen?” he kysyivät, ihan kuin olisi ollut selvää, että mitään hätää ei ole. 
Mutta kyllä ihminen saa itkeä. Saa itkeä omaa murhettaan, huolta ja ikävää. Mutta saa myös muistaa, että siinä ei ole kaikki. Kaikki huoli ja murhe päättyy joskus. Aina on toivoa. Toivoa ei ihminen löydä itsestään. Toivo tulee ihmisen ulkopuolelta.  
Jeesus tuli ja kysyi Marialta: ”Mitä itket? Ketä sinä etsit?” Mutta vasta sitten, kun Jeesus kutsui häntä nimeltä, Maria, hän tunnisti Jeesuksen. 
Mitä minun haudanpimeydessäni liikkuu nyt? Tai kuka siellä liikkuu? Mitä minä itken, ketä etsin? Kuka kutsuu minua nimeltä? 
Kivi liikahtaa haudan suulla. Jostain ulkopuolelta alkaa tulvia valoa.
Toivo on valojuova, joka halkaisee pimeyden. Mikään pimeys ei pääse siltä pakoon. 
Pääsiäisenä valo loistaa tyhjästä haudasta. Valo tulee suoraan sieltä, missä hetki sitten oli pelkkää pimeyttä.
”Mene sinä viemään sanaa veljilleni”, sanoi Jeesus Magdalan Marialle. Ja Maria meni ja sanoi: ”Minä olen nähnyt Herran!” 
Kenelle sinä voisit tänään soittaa tai lähettää pääsiäistervehdyksen, ja tuoda hänen pimeyteensä valojuovan? Ylösnousemuksen valo ei vähene, se vain kasvaa, kun sitä jaetaan.
Rakas ihminen: Kristus nousi kuolleista. Elämä hallitsee. Kirkkaus loistaa Kristuksen haudasta.