Palmusunnuntain saarna 5.4.2020 Vihdin kirkossa

Tuula Kiiski

 

Hyvät kuulijat, uskon, että lähes jokainen meistä on joskus saanut kokea, miltä tuntuu, kun jokin elämän raskas koettelemus muuttuukin yllättäen iloksi:

Ehkä joku on viikkoja kestäneen odotuksen jälkeen saanut kuulla, ettei sairastakaan pahanlaatuista syöpää. Toinen taas on täpärästi selvinnyt onnettomuudesta ja tajuaa saaneensa elämän uudelleen, kuin lahjaksi. Joku puolestaan, salattuaan pitkään tekemänsä suuren virheen, onkin tullut tilanteeseen, jossa koko virhe on menettänyt merkityksensä.

Näitä erilaisia, meitä tai rakkaitamme koskevia, raskaita hetkiä, jotka muuttuvatkin yllättäen iloksi on paljon ja kaikkialla. Ja se hetki, kun ihminen tuntee saavansa elämänsä tai rakkaansa takaisin, on kirkas ja ikimuistoinen. Kuinka suuri onkaan se keveyden tunne, kun taakka on poissa!

Kuinka onnellisin askelin silloin voi kulkea eteenpäin!
Siinä hetkessä eivät mitkään arjen työt tai uhraukset tunnu liian raskailta.
Siinä hetkessä on läsnä suuri kiitollisuus ja rakkaus.

Päivän evankeliumi (Joh 12:1-8) kertoi jotain tällaisesta kokemuksesta ja sen seurauksista.
Kuulimme, kuinka Jeesus ennen Jerusalemin juhlille menoa, saapui ystävineen vieraaksi kolmen sisaruksen; Martan, Marian ja Lasaruksen kotiin.

Vain muutamia päiviä aikaisemmin Jeesus oli tehnyt sykähdyttävän ihmeen herättämällä Lasarus-veljen kuolemasta takaisin elämään. Martan ja Marian murhe veljen menetyksestä ja huoli tulevaisuudesta muuttui hetkessä iloksi!

Nyt oltiin juhla-aterialla.
Kesken aterian Maria nousi ja otti pullollisen huippukallista nardusöljyä, joka vastasi arvoltaan työmiehen vuosipalkkaa. Tällä öljyllä Maria alkoi voidella Jeesuksen jalkoja. Huone tuli täyteen voiteen tuoksua ja Maria kuivasi lopulta Jeesuksen jalat hiuksillaan.

Vaikuttaa siltä, että Maria toimi suuren tunteen vallassa. Tämä rakkaudellinen teko oli tarkoitettu Jeesukselle. Maria ei välittänyt muiden ihmisten ajatuksista. Hän tarttui tilaisuuden tarjoamaan mahdollisuuteen. Vain kaikkein paras oli riittävän hyvää, tälle rakkaalle ystävälle.

Marian tekoa eivät kaikki hyväksyneet. Juudas, joka hoiti opetuslasten yhteistä kassaa, moitti Mariaa tuhlauksesta! Jeesuksen seurueen yhteisessä kassassa oli aina varalla jotain annettavaksi tarvitseville. Siksi hän kysyi, miksi voidetta ei myyty ja rahoja annettu köyhille.

Kun voiteen tuoksu alkoi leijua huoneessa, kassanhoitaja Juudas alkoi mielessään laskea, kuinka montaa köyhää ihmistä olisi voitu auttaa voiteen hinnalla. Närkästynyt Juudas halusi huomauttaa, että hyväntekeväisyys ja almut tuli asettaa ylellisyyden edelle.

Raamattu mukaan Juudas ei ollutkaan aivan rehellinen kassanhoitaja, vaan käsitteli rahoja kuin omiaan. Voi olla, että Juudas oli myös katkeroitunut ihminen. Ehkä hänen oli vaikea katsella Marian vilpitöntä rakkauden ilmaisua, tai yleensäkin nähdä rakkautta, jota hänessä itsessään ei ehkä enää ollut. Ehkä hän pettyneenä Jeesuksen toimintaan näki Marian teon vain turhanpäiväisenä intoiluna.

Mutta Jeesus muutti Juudaksen kysymyksenasettelun. Hän näki ja tiesi, että Marian teko nousi aidosta, uhrautuvasta ja tuhlailevasta rakkaudesta. Paavali kirjoittaa rakkauden merkityksestä Jeesuksen hengessä seuraavaa: ”Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.” Raha ei ratkaise vaan rakkaus. Rakkauden teko voittaa aina hyväntekeväisyyden!

Jeesus vastasi Juudakselle: ”Anna hänen olla… Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.” Jeesus tarkoitti, että köyhiä tulee auttaa, ja se on mahdollista, milloin vain!

Mutta erityisen kallisarvoisia ovat ne hetket, jolloin meille aukenee tilaisuus antaa jotain Jeesukselle. Syvän ystävyyden ja viisaiden opetusten lisäksi Jeesus oli tehnyt ihmeen, joka muutti Marian suuren surun iloksi. Rakkaus ja kiitollisuus Jeesusta kohtaan saivat hänet toimimaan.

Tällaista kaikkensa antamista me olemme tottuneet näkemään siellä, missä ihminen on valmis panemaan koko elämänsä likoon inhimillisen rakkauden tähden. Rakastunut ja rakastava ihminen on valmis suuriin uhrauksiin rakkaittensa puolesta.

Mutta sellaista näemme myös siellä, missä rakkaus Herraan Jeesukseen saa ihmisen tekemään suuria uhrauksia: Kun joku lahjakas ihminen on valmis luopumaan urastaan ja menestyksestään lähteäkseen lähetystyöhön. Tai kun joku, jolla on omaisuutta säästettynä vanhuuden turvaksi, haluaakin antaa varansa Jumalan valtakunnan työhön. Tällaisia valintoja maailma ihmettelee ja pitää suurena tuhlauksena.

Rakkauden syttymisen tähden myös seurakunta on olemassa. Meillä on Vihdin seurakunnassa monta kaunista rakennusta, joihin voimme kokoontua (kunhan saamme siihen jälleen luvan).

Mutta turhaa on kaikki, jos emme osaa täällä rakastaa, Herraamme ja toisiamme.

Herraa Jeesusta saa rakastaa monella tavalla. Jeesusta saa rakastaa naisellisesti tai karskin miehekkäästi. Häntä saa rakastaa nuoruuden kekseliäisyydellä ja innolla tai aivan lapsenomaisesti.

Jeesusta saa rakastaa musiikin ja taiteen keinoilla, sukkia kutoen ja soppaa jakaen ja monilla, monilla muilla tavoilla.

Maria rakasti suuresti Jeesusta, mutta Jeesus oli ensin rakastanut Mariaa. Jeesuksen rakkaus sytytti Marian ja se sytyttää meidätkin.

Juttelin erään seurakuntalaisen kanssa korona-virukseen liittyvistä kysymyksistä. Puheemme kohdistui niihin taloudellisiin vaikeuksiin, joita karanteenitilanne voi ihmisten elämään synnyttää.

Puhuimme myös siitä, kuinka yöllä huolet herättävät meitä murehtimaan. Yhtäkkiä keskustelutoverini muutti keskustelun suuntaa ja huokasi ihmetellen, kuinka suuri ja rakastava Jumala meillä on. ”Kuinka Jumala voi meitä murehtijoita rakastaa niin paljon, että uhrasi oman poikansa meidän tähtemme”, hän ihmetteli ja toisteli: ”Voi miten käsittämättömän suuri on Jumalan rakkaus!” Olin kiitollinen, tästä keskustelusta. Se alkoi elämän huolista, mutta vei meidät ihmettelemään Jumalan suurta rakkautta, joka tulee näkyviin Jeesuksessa. Jumala on ensin rakastanut meitä. Me voimme vain ihmetellä ja kiittää.

Kärsimyksiä kohti kulkeva Jeesus sai hetken levähtää rakastavien ystävien kodissa.
Hän sai kokea lämmintä huolenpitoa ennen kuin joutui kohtaamaan ihmisten huudot, vihan ja väkivallan.

Hyvin pian tämän jälkeen, riehakas kansa tervehti Jeesusta kuninkaana, odotettuna Messiaana, Voideltuna. Kuninkaat asetettiin virkaansa öljyllä voitelemalla. Tuossa vaatimattomassa Betanian kodissa oli tapahtunut, vai vihkaa, suuri asia: Jeesus voideltiin tuoksuöljyllä kuninkaaksi; kuninkaaksi joka kärsii ja kuolee.

Ja niin sisarusten kodista lähti eteenpäin mies, jolla matkansa päätyttyä oli Messiaan tunnusmerkit: Hänet oli suurella kunnioituksella voideltu sydämien kuninkaaksi ja hänen valtaistuimensa, ristin, yläpuolelle oli kirjoitettu todistuksena sanat: Tämä on juutalaisten kuningas.

 

Kuvassa Palmusunnuntain jumalanpalveluksen toimittajat pastori Tuula Kiiski ja kanttori Ulla Eho-Saario