Pääsiäisellä on monet kasvot. Lapsen silmät säihkyvät ilosta suklaamunia etsiessä. Kotikokkien katseet tarkkaavat kiirastorstain juhlaillallisen reseptejä. Surevien silmät kostuvat pitkäperjantain tummissa sävyissä. Lankalauantaina moni katsoo tyhjyyteen, kun elämä tuntuu pysähtyneen. Pääsiäiseen mahtuvat sulassa sovussa ilo, odotus, suru ja yhteyden kokemus.

Millaiset olivat Jeesuksen kasvot ristillä? Ehkä emme voi tietää, sillä kertomuksen mukaan”Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka.” (Luuk. 23:44)

Jumala sammutti valot. Meillä kaikilla on kokemus siitä, kuinka kaunis aurinkoinen päivä voi hetkessä muuttua synkäksi, kun tummat pilvet saapuvat. Ulkoa juostaan ukkosta pakoon. Ikkunat suljetaan, ettei mikään pääse sisälle. Jotain samankaltaista tapahtui pääsiäisenä Golgatalla.

Jo ennen Jeesuksen aikaa pääsiäiseen liittyi kertomus toisenlaisesta pimeydestä ja siitä, kuinka Jumala auttoi kansaansa: ”Egyptiin tuli synkeä pimeys kolmeksi päiväksi. Ihmiset eivät nähneet toisiaan eikä kukaan voinut kolmeen päivään mennä minnekään, mutta israelilaisten asuinsijoilla oli valoisaa.” (2. Moos. 10:22–23)

Miksi Jumala sammutti taas valot? Ehkä siksi, että ihmiset osaisivat liittää Jeesuksen elämän tapahtumat Jumalan suureen suunnitelmaan. Pimentämällä taivaan Jumala puhui kieltä, jota ihmiset olivat tottuneet kuulemaan.

Kuten ennenkin, myös tänään hengellisyys avautuu suhteessa omaan elämäntarinaamme ja kokemuksiimme. Joskus uskossa korostuu ilo siitä, kuinka Jumala on siunannut elämän kohokohdissa. Toisinaan tärkeämmäksi nousee rauha, jonka Jumala voi antaa vaikeiden vaiheiden keskellä.

Pääsiäisen tapahtumat tuovat tärkeän viestin myös ahdistuneelle ja jaksamisensa kanssa kamppailevalle. Jeesuksen rukous ”älä anna tämän tapahtua minulle” muistuttaa, että Jeesuskin koki ahdistusta ja epätoivoa. Elämässä saa olla hetkiä, jolloin mieli on maassa. Jeesuksellakin oli. Aina ei tarvitse olla paras versio itsestään ollakseen kelpaava ja rakastettu.

Jeesuksen lähimmät ihmiset sekoilivat pahasti. He pettivät ja piiloutuivat eivätkä kantaneet vastuuta. Mekään emme aina osaa tai jaksa. Välillä saa mokailla, ja silti ihminen kelpaa Jumalalle.

Tyhjän haudan kertomuksessa tärkein sanoma annettiin ihmisille, joita kukaan ei osannut odottaa keskiöön. Jos koet, ettei kukaan ole kiinnostunut sinusta tai ettei sinulla ole tärkeää paikkaa elämässä, pääsiäisen sanoma viestii ihan toista.

Lopulta pääsiäisen tapahtumien jälkeen ihmiset olivat hämmentyneitä. Heidän oli vaikea uskoa, että jotain näin hyvää oli todella tapahtunut. Ilo avautui monille vähitellen pala kerrallaan ja askel askeleelta. Asioita piti sulatella. Joskus toivo paremmasta tulevaisuudesta on etäistä ja sumuista, mutta se on silti olemassa. Joskus hyvällekin muutokselle on annettava aikaa. Jumala ei pakota liian nopeaan muutokseen, vaan ymmärtää rytmimme ja elämänvaiheemme.

Kevään myötä valo lisääntyy. Monelle se on merkki paremmasta huomisesta. Kristitylle valo muistuttaa siitä, että pimeyden jälkeen Jeesuksen lempeät kasvot tulivat jälleen näkyviin, kun ylösnousemuksen ilo pääsi valloilleen.

Tuomas Luoma | kirkkoherra 1.5.2026 alkaen

P.S. Tervetuloa mukaan su 16.8., kun minut asetetaan virkaan Vihdin kirkon messussa klo 10 sekä sen jälkeen juhlaan seurakuntatalossa!