IHMINEN HAKEE PAPISSA IHMISTÄ

Kirkkoherra Pekka Valkeapää jää eläkkeelle 1.5.2026. Samalla päättyy yli 35 vuoden rupeama Vihdin seurakunnan palveluksessa. Lähes 40 vuoden pestiin mahtuu lukematon määrä kohtaamisia, ihmiselon valoja ja varjoja ja ennen kaikkea mieleen jääneitä toivon hetkiä.

– En sentään ihan eläkeukoksi aio heittäytyä, vaan teen kyllä toimituksia, ja olen tänä vuonna järjestettävien seurakuntavaalien vaalilautakunnassa mukana, jos minut siihen valitaan, Pekka kertoo.

Pitkään palvelleelle ja pidetylle papille on runsaasti kysyntää eläkkeelläkin, joten ihan jokaiseen pyyntöön hän ei aio vastata myöntävästi. – Elämääni ovat värittäneet merkittävät harrastukset, joita aion jatkaa vähintään yhtä intohimoisesti kuin tähänkin saakka. Viljeleminen ja metsänhoito, kalastus, marjastus ja pitkän matkan juoksu ovat olleet merkittäviä henkireikiä ja tuoneet vastapainoa usein kuormittavalle työlle. Myös lastenlasten kanssa Pekka-ukki haluaa viettää niin paljon aikaa kuin mahdollista, esimerkiksi Itä-Suomen mökillään, jossa on vapaa-aikaa vietetty yhdessä vuodesta 2012 lähtien. – Jään eläkkeelle hyvillä mielin. Toki viimeaikaiset seurakunnan taloushuolet ja henkilöstön tuta-neuvottelut ovat luoneet tummat varjonsa työuran lopettamisen keskelle.

Lähestymistä samalta viivalta

- Pappina olen halunnut olla avoin ja ennakkoluuloton, tahtonut kohdata kaikki ihmiset samalla tasolla, yhdenvertaisina. En osaa enkä suostu arvottamaan ihmisiä heidän asemansa perusteella. Kaikenlaisilla ihmisillä on olemassaolon oikeutus, ja sitä olen halunnut alleviivata puheissa ja toimissa. Luterilainen kristinusko on ennen kaikkea armon uskonto, jossa ihminen voi kokea uuden alun elämässään.

Skaalausta menneeseen

Koko seurakunnan toiminta on merkittävää ihmisten kohtaamista, jota tapahtuu kirkollisissa toimituksissa, jumalanpalveluksissa, kerhotoiminnassa, konserteissa, diakoniassa ja rippikouluissa luettelee pian eläköityvä kirkkoherra. Seurakunta tarjoilee elämän eväitä eri ikäisille, auttaa siellä, missä avuntarve on suurinta ja luo toivoa elämän tummimpiin hetkiin, ahdinkoon ja arkun äärelle. On hämmästyttävää, kuinka vaikuttava toimija seurakunta on Vihdissä. Rippikoulun käy 90 prosenttia ikäluokasta, kerhotoimintaan osallistuu kymmeniä prosentteja alla kouluikäisistä, joulun vietto, pyhäinpäivä ja konsertit täyttävät kirkot. Ja vielä Matka Betlehemiin ja Ylös Jerusalemiin- vaellukset sekä isänmaalliset juhlat keräävät hyvin väkeä yhteen, kertoilee kirkkoherra tyytyväisenä taaksepäin katsellessaan.

Yksi helmi

– Suurena merkkipaaluna pidän vuonna 2015 erittäin nopealla aikataululla perustettua Riuttarannan vastaanottokeskusta, Pekka muistelee. Suntio Tapio Arvola totesi joskus, että ”kirkollinen päätöksenteko etenee siten, että yksi vuosi mietitään, seuraava suunnitellaan ja kolmantena vuonna ehkä toteutetaan”. Vastaanottokeskus laitettiin pystyyn kahdessa viikossa, ja se tarjosi mahdollisimman kodinomaiset puitteet ja turvallisen ympäristön siellä asuneille turvapaikanhakijoille.

Juurista ja juurtumisesta

Kotini ei ollut uskonnollinen. Tästä kertoo se, että kävin joulukirkossa ensimmäisen kerran 16 vuoden iässä. Pienestä pitäen kuitenkin muistan rukoilleeni ja turvautuneeni Jumalaan. Koin hengellisen heräämisen rippikoulun jälkeen. Koen, että pikemminkin usko tuli minuun kuin minä uskoon. Se on ollut perusvoimani, ja pappina ja kirkkoherrana olen huomannut, että minua johdatetaan, saan tarvittavat sanat ja kaiken sen, mitä työssäni tarvitsen. Olen halunnut ennemminkin kulkea Hengen johdatuksessa kuin jotain ”uskonnollista pelikirjaa” noudattaen.

Saapuessaan Espoosta Vihtiin nuoren papin ja perheenisän yllätti, kuinka merkittävä toimija seurakunta paikkakunnalla on. Seurakunta oli ja on järjestämässä toimintaa ja tapahtumia yhdessä kunnan ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa, ja merkittävät juhlat järjestettiin useimmiten kirkoissa ja seurakuntataloissa. Seurakunta näkyi paikallislehdissä viikoittain. Myös musiikkielämä on ollut poikkeuksellisen vilkasta ja laadukasta. – Vihtiläiset ovat monenkirjavaa väkeä: on eläväistä karjalaisuutta, jäyhempää mutta ystävällistä vihtiläisyyttä, vanhoja merkittäviä sukuja, kaupungistuva Nummela… - Oma asemoituminen vihtiläiseksi on tapahtunut erilaisten yhteyksien kautta. Metsäala, Martat, veteraaniurheilijat, viljelijäväki, isänmaalliset osallistujat... – jokainen kohtaaminen niin työssä kuin vapaa-ajan harrastuksissakin on osaltaan muovannut minusta sellaisen vihtiläisen, jollainen minusta on tullut.

Kirkkoherra Pekka Valkeapään eläkejuhlaa vietetään sunnuntaina 19.4. Messu Vihdin kirkossa klo 10, jonka jälkeen ohjelmallinen kahvitilaisuus kirkonkylän seurakuntatalossa. Pekan karjalaisin sanoin: Näihin juhlallisuuksiin käsken teitä kaikkia osallistumaan! Tervetuloa!