Joulu on lupaus

Luottamus. Miten merkityksellinen asia se onkaan? Siihen tuskin kiinnittää huomiota silloin, kun voi luottaa tosiin ihmisiin, huomiseen ja siihen, että elämä kantaa. Mutta kun luottamus murtuu, sen myötä murtuu moni muukin asia. Suurten muutosten keskellä luottamus kannattelee minua ja meitä, liittää meidät toisiimme, liittää meidät huomiseen.

Jouluevankeliumissa ollaan keskellä muutosta, säikähdetään uuden edessä, ollaan kaukana kotoa, etsitään turvapaikkaa – ja kaiken muutoksen keskellä luotetaan.

Jotakin odottamatonta tapahtuu laitumen hiljaisessa yössä. Kuin tyhjästä ilmestynyt enkeli, Jumalan sanantuoja, säikäyttää paimenet työnsä ääressä. He eivät kuitenkaan pakene paikalta, vaan jäävät, ja siksi kuulevat enkelin rauhoittavat sanat ”Älkää pelätkö.” Älkää pelätkö, sillä minulla on teille tehtävä ja lupaus. ”Te löydätte lapsen!”

Joulun lupaus on, ettei ole syytä pelätä, vaan on syytä luottaa. Lupaus koskee jotakin paljon suurempaa kuin odottamatonta kohtaamista öisellä niityllä. ”Älkää pelätkö!” sanat sanoo Jumala itse. Ne sanat ovat lupaus, lupaus siitä, että voimme luottaa – lupaus siltä, johon voimme luottaa.

Ja paimenet tosiaan luottavat ja lähtevät matkaan, toteuttamaan tehtävää. ”Nyt Betlehemiin!” He löytävät sen, minkä enkeli on luvannut: pienen perheen ja vastasyntyneen.

On ihmeellistä, että Jumala, kaiken Luoja, syntyy kaikkein pienimmäksi. Hän ei ilmesty tähän maailmaan suurena voittajana, ei hallitse väkivallalla. Sen sijaan hän syntyy suojaa ja turvaa tarvitsevaksi lapseksi, kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevaksi ihmiseksi. Samalla hän on edelleen kaiken valtias, joka tuntee ajan alun ja lopun. Hän on kaiken elämän, kaiken luottamuksen perusta.

Siksi hänen lupauksensa siitä, ettei meidän pidä pelätä, on niin suuri. Siihen lupaukseen voi luottaa. Se on lupaus tulevaisuudesta ja toivosta, siitä että valo on pimeyttä suurempi.

Levollista joulurauhaa.
Kaisa