Viime pyhän saarna

Syksyn pääsiäinen

 

Luuk. 7: 11-16

Jeesus lähti Nainin kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat opetuslapset ja suuri joukko ihmisiä. Kun hän jo oli lähellä kaupungin porttia, sieltä kannettiin kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa, ja äidin mukana oli runsaasti kaupungin väkeä. Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: ”Älä itke.” Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!” Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille. Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi.”

Vietämme tänään 6.10.2019 ”pikku pääsiäistä” tai ”syksyn pääsiäistä”. Näin on sanottu tästä päivästä. Syy tälle on, että Raamatun tekstit kertovat kuoleman voittajasta ja elämän antajasta. Näköala on melko lailla sama kuin pääsiäistä juhlittaessa.

 

Syksyn pääsiäinen on oivallinen sanapari. Syksyllä vuosi alkaa taittua kohti loppuaan. Olemme nyt lokakuussa, menossa kohti marraskuuta. Sana marras tarkoittaakin jotakin kuolevaa tai jo kuollutta. Syksyllä lehdet putoavat puusta ja ruskan upeat värit kertovat kohti käyvästä talvesta. Toisin kuin keväällä, jolloin pääsiäistä vietetään pajunkissojen ja kukkaan puhkeavan valoisan kevään keskellä, tämä ”syksyn pääsiäinen” tulee keskelle pimeneviä iltoja muistuttamaan meitä valosta, joka on kaiken pimeyden takana. Pimeyden keskellä valo, kuoleman keskellä Jeesus, elämän antaja.

 

Päivän evankeliumissa Jeesus kohtaa hautajaissaattueen. Tähän tilanteeseen saapuu Jeesus, joka on jo kulkenut ympäri Galileaa opetuslastensa kanssa. Jeesus on parantanut sairaita ja hänen seuraajajoukkonsa on kasvanut suureksi. Tällainen oli siis lähtökohta, johon Jeesus, elämän antaja, tuli. Nyt voidaan kysyä: Kenelle Jeesus elämän antaa? Ja millaisen elämän? Nostan kolme näkökulmaa tähän:

Ensinnä: Tässä Raamatun kohdassa Jeesus tietysti antaa elämän nuorukaiselle, joka on kuollut. Näemme, että Jeesuksella on valta antaa kuolleelle elämä. Tässä Jeesus osoittaa jumalallista voimaa. Hän ei ole kuten profeetat, vaikka ihmiset sellaiseksi häntä nimittivätkin. Profeetoista Elia kyllä herätti pojan kuolleista, mutta hän teki sen rukoilemalla Herraa. Hänellä itsellään ei moisia voimia ollut. Jeesus puolestaan antoi nuorukaiselle elämän vain sanomalla ”nouse”. Tästä voidaan jo nähdä, että Jeesuksella on voima antaa elämä. Poika, joka oli ollut kuollut, heräsi henkiin. Hänen sydämensä löi jälleen. Hän hengitti ja puhui.

 

Luther kirjoitti: ”Jumala antaa meille ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. - - -Tästä kaikesta minun on Häntä kiitettävä ja ylistettävä.”  Me saamme siis kaikesta mitä meillä tässä elämässä on, ja koko elämästä, kiittää Jumalaa. Tämän maallisen elämän antaja on Jumala ja Jeesus näytti, elämän antaessaan olevansa Jumalan poika. Lopullinen voitto kuolemasta oli kuitenkin vielä ristintien takana.

 

Toinen näkökulma: Jeesus auttaa tässä Raamatun kohdassa erityisesti ja nimenomaan tuota leskiäitiä. Hän antaa myös tuolle naiselle eräällä tavalla elämän takaisin, ihmisarvoisen elämän.

Hautajaissaattue oli erityisen surullinen. Luukas kuvaa tilanteen joka vaikuttaa monella tapaa toivottomalta. Yksityiskohdat jäävät meiltä paljolti piiloon, mutta jotakin tilanteesta voimme päätellä. Nainen, jonka Jeesus kohtasi, oli leski ja menettänyt juuri ainoan poikansa. Tyttäriä ei mainita eikä muutakaan lähipiiriä. Kenties heistä olisi joku maininta, jos heitä olisi ollut. Nainen oli joka tapauksessa ollut naimisissa ja hänellä oli ollut poika. Tuolloin hänen tulevaisuutensa oli näyttänyt hyvältä. Vanhusten viikon teeman mukaisesti hän oli varautunut vanhuuteen. Hänellä oli ollut perhe, jonka kanssa vanheta: rakkaita ihmisiä ympärillä. Ajan mukaisesti miehet olivat antaneet naisen elämään myös merkittävän taloudellisen ja sosiaalisen turvan. Nyt nainen oli jäänyt yksin.

Naisen asemasta yhteisössä ei kerrota, mutta nyt vailla miestä ja poikaa hänen tuleva vanhuutensa näytti vähintäänkin epävarmalta. Aviomiehen omaisuus meni tällaisessa tapauksessa miehen suvulle. Hyvässä tapauksessa tuo suku pitäisi naisesta jonkinlaista huolta. Pojattoman lesken asema oli usein vaikea. Se, joka oli yksin ja vailla puolustajaa, joutui helposti monelta taholta sorretuksi. Hänen taloutensa oli riippuvainen muiden sukulaisten hyvästä tahdosta ja anteliaisuudesta. Vanhuuden hän saisi ehkä viettää entisen miehensä sukulaisten nurkissa. Huonossa tapauksessa asiat eivät olisi näinkään hyvin. Jos suku ei olisi suosiollinen olisi tilanne hyvin huono.

 

Huomionarvoista on sekin, että nainen ei pyytänyt Jeesukselta apua. Jeesuksen tuli naista sääli. Yleensä, kun Jeesus paransi sairaita, hänen luokseen tultiin pyytämään apua. Nyt ei. . Toinen puuttuva asia, joka usein liittyy Jeesuksen tekemiin parantamisiin, on uskon ilmaus. Joko parannettava tai parannusta pyytävä ilmaisee uskonsa. Tämän päivän tekstissä ei uskostakaan ole kerrottu mitään. Nainen saa avun ilman mitään tekoja tai ymmärrystä kääntyä Jeesuksen puoleen. Ilman omia ansioita, edes uskoa. Jeesus kohtaa apua tarvitsevan ja auttaa kyselemättä naisen taustoja. Hän tekee kaikkensa naisen puolesta.

 

Tässä voisi olla esimerkkiä myös kaikille meille? Jeesuksen tavoin mekin voimme antaa toisille ihmisarvoisen elämän. Kyselemättä, kuka on mitäkin ansainnut, voimme pyrkiä sellaiseen yhteisöön, jossa kukaan ei jää turvaverkon ulkopuolelle. Nyt ”vanhustenviikolla” muistetaan erityisesti ikäihmisiä. Miten me voisimme taata omassa yhteisössä kaikille ihmisarvoisen vanhuuden? Erässä tutkimuksessa todettiin, että iäkkäiden ihmisten negatiivisen yksinäisyyden kokemukseen vaikutti ympäröivän yhteisön käsitykset. Yksinäisyyden syiden nähtiin olevan ikäihmisten huonossa yhteiskunnallisessa asemassa, omaisten välinpitämättömyydessä ja yleisissä ikääntymiseen kuuluvissa muutoksissa. Poliittisia päätöksiä pyritään tekemään mm. hoitajamitoituksen täyttämiseksi, mutta omassa yhteisössä voi vaikuttaa myös muuten. Yksinäisyyden poistoon ei tarvitse vain odottaa hallituksen toimia. Jokainen tietää miten negatiivista yksinäisyyttä poistetaan. Kysellään kuulumisia ja käydään katsomassa, otetaan yhteyttä ja kohdataan. Ollaan Jeesuksen käsinä ja jalkoina, silminä ja korvina toisten ihmisten parissa.

 

Sitten vielä kolmanneksi: Jeesus antaa iankaikkisen elämän. Risti on kummallinen uskonnollinen symboli. Se on kidutusväline, jolla Jumalan poika julmasti tapettiin. Kasteessa otsaamme ja rintaamme piirretään ristinmerkki. Se ei kuitenkaan kerro kuolemasta vaan siitä, että kuulumme Jeesukselle. Tyhjä risti muistuttaa meitä siitä, että Jeesus ei jäänyt kuoleman valtaan. Kasteessa meidät on liitetty Jeesuksen ylösnousemukseen ja meille on lahjoitettu iankaikkinen elämä. Jeesus on todella elämän ja kuoleman herra. Syksyn pääsiäisen kunniaksi voimme julistaa: Jeesus nousi haudastaan ja kuolemallaan kuoleman voitti!

 

Antti Hirston saarna Vihdin ja Nummelan kirkossa sunnuntaina 6.10.2019