Kesäkuun alussa Suomen lauletuin laulu taisi olla Suvivirsi.

”Jo joutui armas aika” elää ja voi hyvin monissa kevätjuhlissa. Spotify on täynnä entistä hienompia sovituksia, ja kirkoissa se on takuuvarma ylistysvirsi. Edelleen uusille sukupolville auringonlämmön, loman ja tietynlaisen vapauden kokemukset linkittyvät tuohon vähän nostalgiseen mutta kesäiseen suvivirteen.

Kun moni vanhempi laulaa Suvivirttä, aktivoituvat kesän, loman ja vapauden kokemukset vuosien takaa. Suvivirteen on latautunut jotain salattua voimaa. Monen tänä päivänä suvivirttä laulavan kokemus on, että tätä tunnetta ei taaskaan osannut ennakoida. Kun lapsena moni lauloi Suvivirttä ensimmäisiä kertoja kovilla koulun- tai kirkonpenkeillä, ei ymmärtänyt tai osannut pienessä mielessäkään aavistella sitä, millainen tunnelataus lauluun tulee sisältymään.

Olisiko niin, että suomalaisen elämänpoljennon keskellä Jumala on salaisestikin toiminut Suvivirren kautta?

Suvivirren vapauttava, turvallinen ja liikuttava tunnelataus on vuosisatojen aikana voimaannuttanut suomalaisia niin henkisesti kuin hengellisestikin. Usein se tapahtuu juuri sillä salatulla tavalla, kun omassa mielessä ei osaa sanoittaa sitä, miksi se Suvivirsi tuntuu niin hyvältä.

Sellainen se Pyhän kokemus usein on.

Haluan toivottaa oikein aurinkoista kesää kaikille – ja silloin, kun se aurinko ei paista, tuokoon moni muu asia kesässä sinulle iloa ja siunausta!

Tuomas Luoma, Kirkkoherra